Tämän uuden blogini nimi on Tie. Mitä pidät nimestä? Se ei ole kovin erottuva nimi, mutta paljon puhuva ainakin itselleni. Mielestäni elämä on tie kaikkine risteyksineen.
Tien näkee selvimmin vasta jälkeenpäin. Vai mitä? Eteenpäin katsoessa reitti saattaa olla hyvinkin selvä, mutta usein elämä tuo yllätyksiä. Joskus täysin itsestäni riippumattomia yllätyksiä. Näistä varsinkin mainittakoon terveysongelmat, sairastuminen tai onnettomuudet. Tosin voivathan ne asiat olla toisenlaisia; positiivisia tai jopa hyvin-hyvin positiivisia. Silloin on pakko pysähtyä tienvarteen miettimään; mites tästä eteenpäin?
Globaalistikin on monia suuria vastoinkäymisiä tapahtunut tai on juuri nyt meneillään. Ja ihana asia on tämä kesä, joka vihdoin tuli ja lämmittää 24/7. Kuten ehkä tiedätkin täällä Aurinkorannikolla on viileä tai jopa ajoittain kylmä talvi. Toppatakit olivat käytössä vielä toukokuussa! Säästäkin on aiheellista kirjoittaa. Lieneekö ilmastonmuutos kiihtymässä vai mikä lie?
Siis tervetuloa mukaan! Oiken sormeni syyhyää mitähän kaikkea tulee kirjoitettua. Toisaalta nämä kaikki kirjoitukset ovat myös minulle itselleni kuin muistilappusia. - Profiilikuvaa ei vielä ole, ajallaan kaikki. - Edellisen blogin lopetin tammikuussa 2022. Siellä on kirjoitelmat tänne Espanjaan muutosta. Osoitteena se löytyy haulla: karjalantytto.blogspot.com (ja siis tyttö sanassa ei ole öö-pisteitä). Sitä ennen kirjoitin Naisenergiaa työttömänä -blogia, mutta sen olen poistanut.
Laitan kirjoituksen loppuun myös Raamatusta lauseen tai kaksi. Tai jos joku kirja kirvoittaa mielen niin laitan siitä otteen tai kaksi. Olkoot ne rohkaisuksi lukijalle ja itselleni myös.
Lisäksi teen maininnan päivän säästä, joka tänään oli kaunis, tuuleton, pilvetön plus 26, pimeää ei ole vieläkään klo on 21.35.
Paljon terveisiä, voi hyvin!
Siunausta kaikkeen!
Blogi-sisko Seija
Saarnaajan kirjan luku 10:13-18
Tämänkin näin viisaudeksi auringon alla, ja se oli minusta suuri: Oli pieni kaupunki ja siinä vähän miehiä. Suuri kuningas tuli sitä vastaan, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. Siellä oli kuitenkin köyhä, viisas mies, joka pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta kukaan ei muistanut sitä köyhää miestä. Niin minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta vähätellään, eikä hänen sanojaan kuunnella. Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmien päämiehen huuto. Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen hävittää paljon hyvää.
P.S. Siinä pohtimista. Kävisiköhän tämä jotenkin tähän päivään?
